säänteleminen

Säänteleminen on toiminnallinen prosessi, jossa toimintaa, markkinoita tai ihmisten käyttäytymistä ohjataan ja rajoitetaan säädösten, standardien sekä ohjeiden avulla. Sääntelemisen keskeiset toimijat ovat julkiset viranomaiset, ministeriöt ja riippumattomat sääntelyelimet. Se ulottuu esimerkiksi talouteen, ympäristöön, terveyteen, tietosuojaan ja kuluttajansuojan piiriin.

Tarkoitus on suojata yleistä etua sekä varmistaa turvallisuus, oikeudenmukainen kilpailu, tehokkuus ja luottamus yhteiskunnan toimintaan. Sääntelemisen keinovalikoima koostuu laeista ja asetuksista, viranomaismääräyksistä, lisensioinnista, standardeista sekä valvonnasta ja seuraamuksista. Lisäksi käytetään ohjeistuksia, raportointivaatimuksia ja vapaaehtoista itsesäätelyä.

Prosessi ja käytännöt vaakuttavat sekä lainsäädäntöä että täytäntöönpanoa. Sääntelemistä valmistellaan usein vaikutusarvioinnein, kuulemisin ja julkisilla menettelyillä, ja siinä huomioidaan oikeusvarmuus, suhteellisuus sekä tarpeen mukaan suhteellisen kehittyneet ratkaisut. Sääntelemisellä on sekä kansallinen että EU-tason ulottuvuus: jäsenvaltiot sekä toimialakohtaiset viranomaiset voivat toteuttaa sääntöjä, joihin kansalaiset ja yritykset voivat vaikuttaa.

Keskustelussa painottuvat usein tasapainon löytäminen: tarve suojella yleistä etua vs. sääntelemisen kustannukset ja byrokratia sekä kyky reagoida nopeasti teknologisiin muutoksiin. Sääntelemisen kehittämisessä käytetään nykyisin keinoja kuten kevennystä, regelaarisia arviointeja ja sääntelykeskustelujen lisäämistä.