sävelaskelkaavan

Sävelaskelkaava on musiikinteorian käsite, jolla tarkoitetaan sävelten välisten askeleiden järjestystä. Se kertoo, kuinka monta semitonin mittaista askeletta kuljetaan peräkkäisten sävelten välillä ja millainen kokonais- ja puolinuotti-askelien sarja muodostaa tietyn asteikon tai melodian. Sävelaskelkaava on keskeinen osa asteikkojen rakentamista sekä melodian ja harmonian analysointia.

Yleisimmät esimerkit diatonisessa järjestelmässä ovat duur- ja luonnollisen molli kaavat. Duuri-asteikon sävelaskelkaava on kokonaisaskel, kokonaisaskel, puolinuotti-askel, kokonaisaskel, kokonaisaskel, kokonaisaskel, puolinuotti-askel (kaksi semitonea, kaksi semitonea, yksi, kaksi, kaksi, kaksi, yksi). Luonnollinen molli noudattaa kaavaa kokonaisaskel, puolinuotti-askel, kokonaisaskel, kokonaisaskel, puolinuotti-askel, kokonaisaskel, kokonaisaskel (kaksi semitonea, yksi, kaksi, kaksi, yksi, kaksi, kaksi).

Kaavaa käytetään asteikon rakentamiseen, intervallianalyysiin sekä laulu- ja soitto-opetuksessa. Se auttaa ymmärtämään, miten melodian liikkeet muodostuvat ja miten soinnut syntyvät sekä miten transpositio ja säestys toimivat.

Vaikka diatoninen kaava on yleisin, sävelaskelkaavaa voidaan soveltaa myös muihin asteikoihin ja melodioihin, kuten pentatonisiin tai modaalisiin asteikkoihin, joissa intervalleja kuvaava järjestys voidaan mukauttaa. Käsite on perusväline musiikinteoriassa ja opetuksessa.