säteilytehon

Säteilyteho, eli radiatiivinen teho, kuvaa energian määrää, joka siirtyy tai emittoituu sähkömagneettisen säteilyn muodossa aikayksikössä. Se on energian muutoksennopeus, eli P = dQ/dt, jossa Q on siirretty tai säteiletty energia ja t aika. Säteilyteho on yleisesti merkitty P:llä tai Φe:llä.

SI-yksikkö säteilyteholle on watti (W). Radiatiivinen teho voidaan pitää ominaisuutena, joka liittyy suoraan energian määrään eikä geometriaan tai etäisyyteen, vaikka käytännön mittauksissa vastaanotettu energia voi riippua näistä tekijöistä.

Spektrisesti tarkasteltuna säteilytehoa voidaan pitää jakautuneena eri wavelengths välillä. Spektrinen säteilyteho on dP/dλ, ja kokonaisp saadaan integralina yli aallonpituudet: P = ∫ dP/dλ dλ. Vastaavasti lähteen spektrinen voimakuvio voidaan esittää myös dP/dλ:n avulla.

Säteilyteho on radiometrinen suure, eli se ei ota huomioon ihmisnäkökeskuksen herkemmyyttä. Luminanssiin ja valaistusmittauksiin liittyvät fotometriset suureet, kuten lumen (Φv) ja lux (lx), painottavat silmän vasteen voimakkuutta. Lumen saadaan kun spektrinen säteilyteho painotetaan visuaalisen toiminnan funktion avulla ja integroidaan, Φv = ∫ φe(λ) y(λ) dλ.

Käyttökohteita ovat valaistus- ja fotometrinen mittaus, radiometrinen mittaus, astrofysiikka sekä materiaalien ja emitterien eristys- ja energianmittaukset.