energianmittaukset

Energianmittaukset ovat mittauksia, joiden tarkoituksena on kuvata energian määrä kulutettuna tai tuotettuna tietyn ajanjakson aikana. Ne kattavat sähkön lisäksi myös muita energiamuotoja, kuten lämpöenergiaa tai polttoaineiden energiamäärää, ja niitä käytetään sekä tekniseen valvontaan että laskutukseen sekä energiatehokkuuden parantamiseen.

Sähköenergian mittauksessa keskeisiä suureita ovat aktiivinen energia (yleisesti kilowattitunnit, kWh) ja reaktiivinen energia (kVArh). Energiamittausten perusperiaate on P(t) = V(t) I(t) cosφ(t) ja energian kerääminen ajan yli: E = ∫ P(t) dt. DC-järjestelmissä mittaukset voivat perustua suoraan jännitteen ja virran kertolukuihin. Eri mittaustavat vaikuttavat mittauskohdan valintaan ja toleransseihin.

Mittauslaitteet ja -menetelmät koostuvat energiamittareista sekä älymittareista. Sähköenergia voidaan mitata suoralla mittauksella, jolloin koko virta ja jännite ovat mitattavissa, tai epäsuorasti käyttäen virta- ja jännitekertoja (kääntölaitteita CT/PT). Mittauksille määritellään tarkkuusluokkia, ja kalibrointi sekä tulosten jäljitettävyys ovat keskeisiä.

Standardit ja sovellukset: kansainväliset ja eurooppalaiset standardit, kuten IEC/EN 62053 -sarja sekä EN 50470, määrittävät mittaustarkkuudet, yhteensopivuuden ja tiedon siirtokäytännöt. Energiadata kerätään ja tallennetaan usein aikaleimoilla, ja se voidaan integroida rakennusten energiankäytön hallintajärjestelmiin tai laskutukseen.

Käyttökohteet ja haasteet: energianmittauksia käytetään laskutukseen, verkonhallintaan, energiankulutuksen seurannan sekä auditointeihin. Haasteisiin kuuluvat harmoniset, epälineaariset kuormat, oikea mittauspisteen valinta, laitteistojen asennus sekä tietosuoja.