Säteilyteho

Säteilyteho, joka usein tarkoittaa radiant power, on energian siirtämisen nopeus säteilyn kautta. Se kuvaa, kuinka paljon energiaa siirtyy ajassa yhden sekunnin aikana. SI‑yksikkö on watti (W). Säteilytehoa voidaan tarkastella sekä lähteestä lähtevänä että vastaanottavasta kohteesta saaduena: lähteen säteilyteho P kertoo, kuinka paljon energiaa lähde tuottaa per sekunti, ja vastaanottimelle saapuva teho riippuu muun muassa etäisyydestä, kulmasta ja kohteen pinta-alasta.

Radioaktiivisissa lähteissä säteilyteho voidaan arvioida aktiviteetilla A (bequereliä, Bq) ja per hajoama vapautuvan ionisoivan energian määrällä E_rad per hajoama (J/decay). Tällöin P = A × E_rad. E_rad riippuu hajoamismuodosta (esimerkiksi gamma-, beta- tai alpha-säteily) sekä siitä, kuinka suuri osa energiasta on ionisoivaa ja käytettävissä ympäristön lämmittämiseen tai ionisointiin.

Geometrisesti säteily voi levitä isotrooppisesti. Isotrooppisessa lähteessä säteilytehoon liittyviä suureita ovat esimerkiksi:

- Säteilyintensiteetti I = dP/dΩ, ja isotrooppisessa lähteessä I = P/(4π) W/sr.

- Irradianssi (saapuva teho neliömetriä kohti) on Aaltoon liittyvät tekijät huomioiden noin E = P/(4π r^2) W/m^2 kohtisuoraan vastaanottavalle pinnalle etäisyydellä r.

Mittaaminen ja käyttötarkoitukset: Säteilytehoa voidaan mitata kalorimetreillä, bolometrisilla mittauksilla tai erilaisilla säteilymittareilla. Säteilytehoa käytetään radiometrisissa ja tekniikan sovelluksissa usein kuvaamaan lähteen energian tuotantoa, erottelua ja energian siirtoa, kun taas turvallisuutta arvioidaan erikseen annosnopeuksien ja energian vuorovaikutusten perusteella.