herkemmyyttä

Herkemmyyttä on tilan tai ominaisuuden kuvaus, jossa jokin entiteetti reagoi herkemmin, tarkemmin tai helpommin havaittaviin ärsykkeisiin kuin tavanomaisesti. Se voi viitata emotionaaliseen tai aisti- tai sensoriseen herkkyyteen sekä materiaalien ja järjestelmien reaktiokykyyn.

Etymologisesti sana muodostuu adjektiivista herkkä sekä -mmä- ja -ys -johdoksista, ja -tä partitiivissa käytetty muoto herkemmyyttä viittaa tämän laadun ilmaisemiseen kontekstissa tai kokonaisuudessa.

Käyttökonteksteja on monia. Psykologiassa ja kasvatuksessa termiä käytetään kuvaamaan yksilön voimakasta aistien tai tunteiden reaktiota. Fysiologiassa ja neurotieteissä se voi tarkoittaa sensorisen prosessoinnin matalaa kynnystä. Tekniikassa ja materiaalitieteessä herkemmyyttä voidaan pitää ominaisuutena, jossa järjestelmä reagoi pienempiin tai hienovaraisempiin stimulusreaktioihin, esimerkiksi antureiden herkkyyden säätöön liittyvissä yhteyksissä.

Väitteellinen erottelu: herkemmyys eroaa hieman sanasta herkkyys; herkkyys on yleisempi ja neutraali termi, kun taas herkemmyys viittaa usein suhteellisesti suurempaan tai kontekstikohtaiseen herkkyyteen, usein tilapäiseen tai säädeltyyn tilaan. Käytettäessä niitä rinnakkain voidaan tarkentaa, missä tilanteessa herkemmyyden vaatimus tai havaintomaailma korostuu.

Esimerkkejä: Lapsen herkemmyyttä voidaan huomioida ympäristön kiireellisissä tilanteissa säätämällä melua ja ärsykkeitä. Teknisiin sovelluksiin kuuluvat anturit, joiden herkemmyyttä lisätään pienempien tapahtumien havaitsemiseksi.