säteilyprosesseilla

Säteilyprosesseilla tarkoitetaan ilmiöitä, joissa säteilyä syntyy, siirtyy tai vuorovaikuttaa aineen kanssa. Ne kattavat sekä elektromagneettisen säteilyn ilmiöt (valon sekä röntgen- ja gamma-säteilyn prosessit) että ydinlähteistä johtuvan säteilyn ilmiöt. Prosessit voivat tapahtua atomien ja hiukkasten sisäisissä järjestelmissä sekä aineessa että vapaassa tilassa.

Esimerkkejä ovat alfa- ja beetahajoaminen sekä gamma-hajoaminen, joissa ydin emittoi alfa- ja beetahiukkasia tai gamma-säteilyä fotoneina. Elektromagneettisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvat mm fotoelektrinen vaikutus, Comptonin sironta ja Rayleighin sironta sekä bremsstrahlung ja mahdollinen parin muodostuminen. Atomi voi emissiona emittoida fotoneita spontaanisti tai stimuloituna; lisäksi fluoresenssi ja fosforescenssi kuvaavat ajan mittaan säteilyn jälkivaikutuksia.

Säteilyprosesseja hyödynnetään monilla aloilla: lääketieteessä kuvantamisessa ja sädehoidoissa, teollisuudessa materiaalitutkimuksessa sekä astrofysiiikassa kosmisen säteilyn tutkimuksessa. Teoreettisesti näiden prosessien kuvaaminen perustuu kvanttimekaniikkaan ja sähkömagneettisiin vuorovaikutuksiin; käytännössä niitä käsitellään mittauksin, laskelmoin ja turvallisuuskäytännöin. Turvallisuus on keskeinen näkökulma: annosmittaukset, suojaukset sekä säännösten noudattaminen.