säilömistä

Säilöminen on elintarvikkeiden ja muiden aineiden säilyvyyden pidentämistä estämällä pilaantumista sekä hidastamalla mikrobien kasvua, entsyymitoimintoja ja muita haitallisia prosesseja. Tavoitteena on säilyttää ravintoarvot, maku, väri ja koostumus sekä mahdollistaa tuotteen varastointi pitkään. Säilöminen kattaa sekä kotitalouksien että teollisuuden käytännöt.

Yleisimmät säilöntämenetelmät jaotellaan lämmön, kylmän ja kemiallisen sekä biologisen säilönän perusteella. Lämpökäsittelyihin kuuluu kuumavesihaudonta ja painekattilassa tapahtuva sterilointi, joilla voidaan tuhoaa haitallisia mikrobeja. Kylmä- ja pakastelämpötilat hidastavat mikrobien toimintaa, jolloin tuotteen pilaantuminen viivästyy. Kuivaus poistaa kosteutta, mikä estää mikrobien kasvua. Käyminen, kuten maitohappobakteerien hapatus, tarjoaa hapantasoon tuotetta, joka suojaa pilaantumiselta ja muokkaa makua sekä rakennetta. Käytössä ovat myös säilöntäaineet, kuten suola, sokeri ja etikka, jotka alentavat vedenaktiivisuutta ja estävät mikrobien kasvua.

Turvallisuus ja käytännöt ovat keskeisiä. Hygienia, oikea lämpötila ja sopivat säilytysajat ovat välttämättömiä, erityisesti kotiolosuhteissa tuotteen turvallisuuden varmistamiseksi. Joidenkin elintarvikkeiden säilöntä vaatii tarkkoja ohjeita ja mahdollisesti erityisiä laitteita; väärin tehtynä pilaantumisesta tai vaarallisista aineista voi aiheutua terveysriskit, kuten botulismia, erityisesti anaerobisissa oloissa.

Säilöminen on sekä keino vähentää ruokahävikkiä että varmistaa ruoan saatavuutta sekä laadun säilyttäminen pitkällä aikavälillä.