säilytystason

Säilytystaso on IT-termi, joka kuvaa tallennusratkaisujen hierarkiaa. Se tarkoittaa, että data sijoitetaan eri tasoille sen mukaan, kuinka usein sitä käytetään, mitä suorituskykyvaatimuksia sillä on ja minkälaisia kustannuksia tallennus aiheuttaa. Säilytystason avulla organisaatiot voivat optimoida sekä kustannukset että suorituskyvyn huomioimalla datan elinkaaren.

Yleisimpiin tasoihin viitataan usein kuumana, lämpimänä, kylmänä ja arkistoitavana datana. Kuuma tieto tarvitsee pienet latenssit ja korkean IOPS-kyvyn, ja se tallennetaan nopeisiin medioihin kuten NVMe- tai SSD-levyille. Lämpimä tieto on nopeasti käytettävissä, mutta kustannuksiltaan edullisempaa, usein HDD-pohjaisilla ratkaisuilla. Kylmä tieto sekä arkistointi ovat harvinaisemmin käytettyä tai pitkäaikaista säilytettävää, ja ne sijoitetaan kustannustehokkaisiin ratkaisuihin, kuten suuremman kapasiteetin HDD-levyihin, objektiivarastoihin tai arkistopalveluihin sekä teippivarastointiin.

Käyttöönotossa on tyypillisesti kaksi lähestymistapaa: politiikkapohjainen automaattinen tiering, jossa ohjelmisto siirtää dataa tasojen välillä sääntöjen mukaan (esimerkiksi viimeinen käyttö tai ikä), sekä manuaalinen siirto. Säilytystasojen hallinta voi edistää kustannussäästöjä ja järjestelmän suorituskykyä, mutta se vaatii data-analyysiä, luokittelua ja jatkuvaa valvontaa.

Säilytystason hallinta on tärkeä osa IT-infrastruktuurin suunnittelua sekä tietoturva- ja tietosuoja-asetusten noudattamista.