sähkökalvon

Sähkökalvo on ohut eristekalvo, joka koostuu polymeerisestä tai keraamisesta dielektrisestä materiaalista ja jota käytetään eristeenä sekä dielektrisenä kerroksena sähkö- ja elektronisissa laitteissa. Yleisimmät materiaalit ovat polymeeriset kalvot kuten polyesteri (PET), polypropeeni (PP), polyimidi (PI) ja PEN sekä keraamiset dielektriset kalvot. Kalvon paksuus on tyypillisesti muutamasta mikrometristä useisiin kymmeniin mikrometreihin, mikä vaikuttaa joustavuuteen, mekaaniseen kestävyyteen ja eristysjännitykseen.

Ominaisuudet ja valinta: dielektrinen lujuus, lämpötilakesto sekä kosteudenkestävyys määräävät materiaalivalinnan. Polymeerikalvot soveltuvat usein joustaviin ja kevyisiin sovelluksiin, kun taas keraamiset kalvot voivat tarjota paremman dielektrisen arvon ja korkeammat lämpötilan kestot.

Valmistus ja tuotanto: polymeerikalvot valmistetaan yleisesti ekstruusiolla ja valssauksella sekä laminaatiomenetelmillä; roll-to-roll -prosesseilla on mahdollista suurta tuotantoa. Keraamiset kalvot puolestaan rakentuvat kerrosten yhdistelystä ja sinteröinnistä.

Käyttökohteet: filmikondensaattorit, eristeet sähköjohtimissa ja sähkölaitteiden rakenteissa sekä pakkaus- ja suojauskalvot. Sähkökalvoja tutkitaan jatkuvasti paremmien dielektristen ominaisuuksien, korkeammien jännitteiden kestokyvyn sekä ympäristöystävällisempien valmistusmenetelmien saavuttamiseksi, jotta ne mahdollistavat ohuemman, kevyemmän ja kestävän rakenteen.