syttymispisteet

Syttymispisteet, yleensä yksikössä syttymispiste, kuvaavat nestemäisen aineen tai sen seoksen matalinta lämpötilaa, jossa haihtuvaan ilmakerrokseen muodostuu syttyvä seos ilman ulkoista kuumennustarvetta. Kuiluun kuuluvat palaessa tarvittava kipinä tai liekki. Käytännössä syttymispiste kertoo, kuinka helposti aine voidaan sytyttää tietyissä olosuhteissa.

Mittaustavat ja tulkinta. Syttymispiste mitataan standardoitujen kokeiden avulla, joissa näyte kuumennetaan kontrolloidusti ja syntyviä höyryjä sytytetään pienellä kipinällä tai liekillä. Kokeissa voidaan käyttää avoimen kupin (open cup) tai suljetun kupin (closed cup) menetelmiä. Suljettu kupin testi antaa tyypillisesti alhaisemman syttymispisteen, koska höyryt pysyvät lähempänä nesteen pinnan ja muodostuvat seokset ovat tiiviimpiä. Avoin kuppi taas antaa hieman korkeampia arvoja, koska haihtuminen tapahtuu vapaasti haihduttamatta höyryrikkoutumista.

Käyttö ja turvallisuus. Syttymispiste on keskeinen ominaisuus palovaaraa arvioitaessa ja turvallisuusluokituksissa sekä varastoinnissa että kuljetuksessa. Alle tietyn rajan luokitellaan palavaksi nesteeksi, ja suuremmat arvot vastaavat parempaa säilyvyyttä liekkien ja kipinöiden suhteen. Arvoon vaikuttavat sekoitteen koostumus, puhtaus, paine sekä ympäröivän ilman happipitoisuus, ja siksi mittaustapa voi vaikuttaa saatuun lukemaan.

Eri suuret piirteet. Syttymispiste on tarkoitettu nestemäisille haihtuville aineille; kiinteillä aineilla ja hengitettävien höyryjen palovaaraa kuvaavilla arvoilla on erilliset mittaukset, kuten itseytyminen (autoignition). Syttymispisteet vaihtelevat laajasti aineesta toiseen; esimerkiksi helposti haihtuvilla alkoholeilla on matala syttymispiste, kun taas öljyjakeet voivat olla huomattavasti korkeammat.