syntettilateksit

Syntettilateksit ovat tekstiilejä, joiden kuidut valmistetaan synteettisistä polymeereistä. Yleisimmät kuidut ovat polyesteri (PET), polyamidi eli nylon, akryylit sekä polypropeeni; käytettyjä ovat myös sekoitteet ja erikoiskuidut kuten elastaani (spandex) ja aramidit. Keinotekoiset tekstiilit yleistyivät 1900-luvulla ja ovat korvanneet suuria määriä luonnonkuituja monissa sovelluksissa.

Kuitujen valmistusprosessit vaihtelevat, mutta yleinen idea on muuttaa polymeri kuitumaisin rakenteiksi ja jatkojalostaa niistä kuteiksi tai neuloksiksi. Tämä tapahtuu yleensä sulamispainamisesta tai liuottamisesta muodostamalla (melt-, dry- tai wet-spinning). Valmistettuja kuituja voidaan kutoa tai neuloa kankaiksi ja lopulta käsitellä tekstiilituotteiksi. Syntettilateksien etuja ovat korkea kestävyys, muotisäilyvyys, helppohoito ja suhteellinen edullisuus. Niiden ominaisuudet voivat vaihdella suuresti kuidutyypin ja sekoitteiden mukaan, mutta monille syntettilateksille tyypillisiä ovat hyvä kulutuskestävyys ja nopea kuivuminen.

Käyttökohteita ovat vaatteet (urheilu- ja työvaatteet, farkut), sisustustekstiilit (verhoilut, matot), sekä teolliset sovellukset (geotekstiilit, auto- ja ilmailuteollisuus). Ympäristövaikutukset ovat huomioitava osa syntettilateksien elinkaarta: raaka-aineet ovat usein fossiilisista polttoaineista, tuotanto kuluttaa energiaa ja syntettilateksit voivat vähentää hajoamistaan sekä aiheuttaa mikromuovien päästöjä vesistöihin. Kierrätys ja kierrätettyjen kuitujen käyttö parantavat kestävyyttä, ja tutkimus suuntautuu yhä enemmän kierrätykseen, kierrätyskelpoisiin sekoitteisiin sekä biopohjaisiin vaihtoehtoihin.