synnynnäisyys

Synnynnäisyys on ominaisuus, joka on luontaisesti läsnä syntyessä tai varhaisessa kehitysvaiheessa eikä opita jälkikäteen. Sillä tarkoitetaan usein piirteitä, joiden katsotaan johtuvan biologisista tai geneettisistä tekijöistä sekä varhaisesta kehityksestä. Synnynnäisyyden vastakohtana voidaan pitää ominaisuuksia, joita opitaan tai kehitellään ympäristön vaikutuksesta.

Etymologisesti sana liittyy sanoihin synnyttää ja syntynyt, ja sen kautta korostuu ajatus siitä, että jokin on olemassa syntymähetkellä tai erittäin aikaisessa kehitysvaiheessa. Käytännössä termiä käytetään laajasti biologiassa, psykologiassa ja filosofiassa kuvaamaan ominaisuuksia, jotka eivät vaadi tietoista oppimista. Esimerkiksi joidenkin perusrefleksien tai muiden biologisten valmiuksien katsotaan olevan synnynnäisiä, samoin osa temperamentin piirteistä. Toisaalta kognitiivisissa ja käyttäytymisen ominaisuuksissa synnynnäisyyden rooli ja sen määrittäminen ovat usein vuorovaikutuksen tuloksia perinnöllisyyden ja ympäristön välillä.

Synnynnäisyys erottaa toisistaan perinnöllisyyden ja kontekstin. Monet ominaisuudet ovat monimutkaisia ja syntyvät geneettisten alttiuksien ja ympäristön kokemusten vuorovaikutuksesta. Lääketieteessä termiä käytetään myös kuvaamaan sairauksia, jotka ovat olemassa syntymästä asti tai kehityksen aikana kehittyneitä ja joilla voi olla geneettisiä taustoja.

Yhteenvetona synnynnäisyys viittaa siihen, mikä on syntyessä jo olemassa olevaa tai varhaisessa kehityksessä kehittyvää, usein biologiseen taustaan ja vuorovaikutukseen perustuvaa.