sydänlihassoluihin

Sydänlihassolut ovat sydämen lihaksen eli myokardin perusyksiköitä. Niiden tehtävänä on tuottaa rytmisiä, tahdosta riippumattomia supistuksia, jotka pumppaavat verta keuhkoihin ja kehoon. Sydänlihassolut ovat striatoituja, haarautuvia ja yleensä yhden ytimen soluja, jotka muodostavat vahvan, verkkomaisen sydänlihaksen.

Solut ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa interkalaattilevyillä, joilla on desmosomien ja gap-jonojen muodostamia kiinnityksiä. Tämä rakenne mahdollistaa sähköisen ja mekanisen yhteyden, jolloin sydämen supistukset ovat nopeasti ja koordinointuna koko sydämen laajuudelta.

Sydänlihassolujen toiminta perustuu elektrofysiologiaan ja Ca2+-kohdennettuun supistumiseen. Usean solun aktion i toimenpiteen käynnistää solukalvon jännite, joka avaa L-type Ca2+-kanavia. Ca2+ virtaa soluun ja provosoi sarkoplasmisen Ca2+-varausten vapautumisen, jolloin Ca2+ sitoutuu troponiini C:hen ja mahdollistaa aktiinin ja myosiinin välisen cross-bridge -rakenteen muodostuksen sekä supistuksen. Lepo palautuu SERCA-transportterien Ca2+n takaisinoton sekä Na+/Ca2+-exchangerin kautta. Sydänlihas eroaa muista lihaksista myös johtumisjärjestelmän avulla, jossa pacemaker-solut (esim. SA- ja AV-solutasot) säätelevät rytmin ja aallon etenemistä.

Sydänlihassolut ovat runsasmitoottisia ja riippuvat pääasiassa aerobisesta energiasta, minkä vuoksi sydämen verenkierto on elintärkeä. Niillä on rajallinen jakautumiskyky, ja vamman jälkeen vaikutuksia korvataan arpeutumalla. Tämä artikkeli antaa yleiskuvan sydänlihassolujen rakenteesta ja toiminnasta.