sydämenkeuhkiskonetta

Sydämenkeuhkiskone, eli sydämen–keuhkiskone (cardiopulmonaarinen ohitusjärjestelmä), on lääketieteellinen laite, jota käytetään yleisesti sydänkirurgiassa. Sen tehtävänä on ylläpitää verenkierto ja hapetettu veri potilaan elimistössä kirurgisen toimenpiteen aikana, kun sydän voidaan pysäyttää turvallisesti. Laitteen avulla veri kiertää potilaan kehon ulkopuolella ja siihen säädetään hapetus, lämpötila sekä veren kaasukoostumus.

Päälliset komponentit ovat verenkierrolinjasto (johon potilaan veri ohjataan), pumppu (yleensä roller- tai pyörivä-centrifugapumppu), hapetin eli oksygenaattori sekä lämmönvaihdin. Verivirta kiertää CPB-järjestelmän kautta ja veren kaasukoostumusta säädetään sekä hapetuksen että hiilidioksidin poiston avulla. Ennen käyttöönottoa potilaalle annetaan hepariini-antikoagulaatio, ja CPB-järjestelmän kautta syntynyt verenkiertovirtaukseen liittyvä pulssimaisuus hallitaan potilaan paine- ja lämpötilasäädöillä.

Käyttö ja prosessi: CPB otetaan käyttöön sydänkirurgian aikana, kun kirurgi tarvitsee pysäyttää sydämen. Potilas yhdistetään CPB-laitteeseen suurten verisuonien kautta, veren kierto ohjataan ulkopuolelle ja palautetaan takaisin elimistöön kirurgian edetessä. Leikkauksen jälkeen sydän palautuu kytkentään ja CPB lopetetaan.

Historia ja kehitys: CPB:n kehitys alkoi 1950-luvulla; ensimmäiset onnistuneet avoimet sydänleikkaukset toteutettiin 1950-luvun lopulla–1960-luvulla. 1953–vuosien kokeet ja myöhemmät parannukset ovat tehneet nykypäivän laitteista turvallisempia ja tehokkaampia.

Vaarat ja rajoitteet: CPB-liitännäiset riskit sisältävät verenvuodon, hyytymien muodostumisen, infektioiden, tulehdusreaktiot sekä munuaisten ja aivojen toimintahäiriöt. Turvallisuutta paranetaan jatkuvasti pienentämällä CPB-aikaa ja kehittämällä antikoagulaatio- sekä kudosvasteen hallintaa. Nykyisin pyritään myös käyttämään vaihtoehtoja off-pump-sydänkirurgiassa tilanteissa, joissa CPB:n tarvetta voidaan vähentää.