syövytysriskiä

Syövytysriski kuvaa todennäköisyyden ja potentiaalisen vahingon yhdistelmää, kun materiaali tai rakennelma altistuu korroosiolle sen ympäristössä. Riski muodostuu sekä siitä, kuinka nopeasti korroosio etenee, että siitä, millaisia seuraamuksia vahingoittuminen aiheuttaa, esimerkiksi rakenteellisen kantavuuden heikkenemisen, vuotojen tai toiminnan keskeytymisen muodossa.

Keskeisimpiä vaikuttavia tekijöitä ovat ympäristöolosuhteet (kosteus, lämpötila, suolat ja pH), materiaali (teräs, alumiini, kupariseokset) sekä sähköinen kosketus toisiin metalliin. Suunnittelulla, materiaalivalinnalla ja suojauksilla voidaan merkittävästi vähentää syövytysriskiä.

Riskin arviointi voidaan tehdä systemaattisesti yhdistämällä todennäköisyys ja vahinkojen vakavuus. Korroosionopeus ilmoitetaan usein millimetreinä vuodessa (mm/vuosi) tai mikrometreinä vuodessa (µm/vuosi). Seurantaan kuuluu visuaalinen tarkastus, korroosiokortit sekä elektro-kemialliset mittaukset.

Keskeiset ehkäisykeinot ovat oikea materiaalivalinta, toimivat pinnoitteet sekä suojaukset (esim. galvanointi, maalipinnoitteet, polymeerit), inhibiittien käyttö, katodinen suojus sekä ympäristön hallinta ja säännöllinen kunnossapito.

Syövytysriskin hallinta on tärkeää sekä taloudellisesti että turvallisuuden kannalta, ja sitä ohjataan kansainvälisillä standardeilla ja ohjeistuksilla, kuten ISO- ja ASTM-standardeilla sekä toimialakohtaisilla vaatimuksilla.