suuntautuvuutta

Suuntautuvuutta tarkoittaa ilmiötä, jossa jokin järjestelmä, olento tai prosessi pyrkii tai reagoi niin, että toiminta tai liike suuntautuu kohti tiettyä ärsykettä, suuntaa tai tavoitetta. Sen keskeinen piirre on suunnan ja suunnanmuutosten systemaattisuus: vaste ei ole sattumanvaraista vaan suuntaa antavaa suhteessa ulkoiseen tai sisäiseen signaaliin.

Etymologia ja käyttöalueet

Sanan muodostuu sanoista suunta (direction) ja -uvuus/-uvuus-päätteestä, jotka yleisesti ilmaisevat ominaisuutta tai laatua. Suuntautuvuutta käytetään laajasti eri tieteenaloilla ja teknisissä yhteyksissä: se voi kuvata biologisia vasteita, kuten yksilön tai solujen reagoimista valoon, kemikaaleihin tai fysikaalisiin gradientteihin, sekä fysikaalisia ja teknisiä ilmiöitä, joissa prosessi seuraa toista rajattua suuntaa tai suunnitelmallista ohjausta.

Esimerkit

Biologiassa suuntautuvuus esiintyy esimerkiksi taxis-reaktioissa (taksinen vastaus ärsykkeisiin), kuten fototaksissa valoon päin kääntyminen tai kemotaksissa kemiallisia gradientteja kohti. Kasvit voivat osoittaa suuntautuvuutta gravitropismilla tai fototropismilla, eli kohti painovoimaa tai valoa. Psychologyssä ja käyttäytymistutkimuksessa puhutaan usein siitä, miten yksilöt suuntautuvat tiettyyn tavoitteen suuntaan puolustus-, ruokinta- tai koordinaatioprosesseissaan. Teknologiassa ja robotiikassa suuntautuvuutta hyödynnetään esimerkiksi sensorien ja ohjauksen suunnittelussa, jotta järjestelmä reagoi haluttuun suuntaan.

Mittaaminen ja kuntokohtaiset mittarit

Suuntautuvuutta voidaan mitata kulman tai suunnan deviaation perusteella, vasteajan ja kohdistumisnopeuden kaltaisilla arvoilla sekä yhteydessä esitettyyn tavoitteeseen liittyvällä indeksillä. Tieteellisessä tutkimuksessa mittausarvot auttavat kuvaamaan, kuinka vahvaan suuntautumusilmiö liittyy tiettyyn ärsykkeeseen tai kontekstiin.