suprajohtavuuteen
Suprajohtavuus on ilmiö, jossa tietyt materiaalit johtavat sähköä käytännöllisesti ilman vastusta ja hylkivät magneettikenttiä, kun ne jäähtyvät kriittisen lämpötilan alapuolelle. Tämä ominaisuus mahdollistaa energian tehokkaan siirron sekä vahvojen magneettikenttien hallinnan. Yksi keskeisistä piirteistä on Meissnerin ilmiö: magneettikenttä poistetaan materiaalin sisältä.
Teoreettisesti suprajohtuvuutta selittävät erityisesti BCS-teoria konventionaalisille suprajohtajille. Siinä elektroniparit eli Cooper-parit muodostuvat elektronien välisestä vuorovaikutuksesta fononien
Materiaaleja voidaan luokitella tyypin I ja tyypin II suprajohtajiin. Tyypin I materiaalit lopettavat suprajohtavuuden pienissä magneettikentissä;
Historiallisesti suprajohtavuus löydettiin vuonna 1911, kun Onnes huomasi elohopean vastuksen laskevan kohti nollaa jäähtyessä. Seuraavat vuodet
Sovelluksissa suprajohtavuutta hyödynnetään MRI-laitteissa, suurten magneettikenttien tuottamisessa kiihdyttimissä sekä maglev-junissa. Lisäksi se mahdollistaa tehokkaat sähköverkot, erittäin