suprajohtajiin
Suprajohtajat ovat materiaaleja, jotka voivat johtaa sähköä ilman lainkaan vastusta, kun ne ovat alle kriittisen lämpötilan. Niillä esiintyy myös Meissnerin ilmiö, jonka mukaan magneettikenttä hyläraaista niiden sisäänpääsyn, mikä mahdollistaa magneettikenttien purkamisen materiaalin ulkopuolelle. Tämän vuoksi suprajohtajat voivat kantaa suuria virtoja ilman energiahäviöitä ja ne soveltuvat magnetoitujen laitteiden rakentamiseen sekä synkronointiin.
Käytännön sovelluksissa suprajohtavuus syntyy elektroniparien, niin sanottujen Cooper-parien, muodostumisesta materiaalin sisälle. Tämä ilmiö selitettiin BCS-teoriassa (1957).
Materiaalien tyyppejä ovat perinteiset eli konventionaaliset suprajohtajat, kuten kupari, tina ja niobium, jotka vaativat hyvin alhaisia
Historiaan kuuluvat Onnesin vuonna 1911 tekemä löytö ja Bednorzin sekä Müllerin 1986 löytö korkean Tc:n suprajohtajista.