supernovaräjähdyksessä

Supernovaräjähdys on tähtitieteellinen ilmiö, joka merkitsee suuren tähden elinkaaren loppua. Se on valtava räjähdys, joka voi hetkellisesti kirkastua enemmän kuin koko galaksi. Supernovaräjähdyksiä on pääasiassa kahdenlaisia.

Tyypin II supernovat syntyvät, kun massiivinen tähti, jonka massa on vähintään 8-10 kertaa Auringon massa, saavuttaa ydinpolttoaineensa loppumisen. Tähden ydin romahtaa nopeasti oman painovoimansa vaikutuksesta, mikä johtaa valtavaan paineaaltoon ja sitä seuraavaan räjähdykseen. Tästä romahtamisesta syntyy yleensä musta aukko tai neutronitähti.

Tyypin I supernovat, erityisesti tyypin Ia, tapahtuvat yleensä binäärijärjestelmissä. Tässä tapauksessa pienempi valkoinen kääpiötähti varastaa materiaa läheiseltä kumppanitähdeltään. Kun valkoinen kääpiö kerää riittävästi massaa, se ylittää kriittisen Chandrasekharin rajan, mikä laukaisee hallitsemattoman ydinfuusioreaktion ja supernovaräjähdyksen. Tyypin Ia supernovat eivät jätä jälkeensä mustaa aukkoa tai neutronitähtä, vaan ne tuhoutuvat kokonaan.

Supernovaräjähdyksillä on merkittävä rooli maailmankaikkeudessa. Ne levittävät raskaampia alkuaineita, jotka ovat syntyneet tähden sisällä, avaruuteen. Nämä alkuaineet ovat välttämättömiä uusien tähtien, planeettojen ja lopulta elämän muodostumiselle. Supernovat toimivat myös kosmisten säteiden lähteinä.