supernovajäännöksiä

Supernovajäännökset ovat laajenevia kaasun ja pölyn pilviä, jotka syntyvät supernovan räjähdyksen jälkeen. Ne koostuvat sekä tähdestä ulos heitetyistä aineista että ympäröivään tähtienväliseen väliaineeseen törmäävästä materiaalista, jonka räjähdys on ajellut eteenpäin. Jäännökset voivat säilyä tuhansia vuosia ja ne leviävät galaksin radoilla nopeasti liikkuen.

Syntymekanismit jakaantuvat kahteen päätyyppiin. Core-collapse-supernovat syntyvät massiivisten tähtien kuolemissaan, ja Type Ia -jäännökset syntyvät valkoisen kääpiön thermonukleaarisessa räjähdyksessä. Rakenteeltaan jäännökset voivat olla kuoriperusteisia (shell-type), pulsarivöitä säteileviä jäännöksiä (plerion tai pulsar wind nebula) tai näiden yhdistelmiä (composite).

Ominaisuudet ja havainnointi. Supernovajäännökset säteilevät monilla aallonpituuksilla: radioaalloilla, optisesti, infrapuna-, röntgen- ja joskus gamma-säteissä. Emissio johtuu sekä lämpimästä ionisoidusta kaasusta että epälineaarisesta sähkökentän synkrotronisesta sävystä, mikä liittyy nopeiden elektronien kiihtymiseen. Jäännökset vaikuttavat ISMiin (tähtienväliseen väliaineeseen) sekä toimivat tärkeinä kemiallisen rikastumisen ja pölyn muodostumisen lähteinä ja voivat ylläpitää kosmista avaruussäteilyn kiihtymystä.

Esimerkkejä tunnetuista supernovajäännöksistä ovat Crab Nebula, Cassiopeia A, Tycho'n jäännös, Keplerin jäännös sekä Cygnus Loop. Niiden tutkimus valaisee räjähdysmekanismeja, jäännösten dynamiikkaa ja tähtienvälisen ympäristön kehitystä.