suolavesissä

Suolavesissä tarkoittaa vettä, jonka suolapitoisuus on suurempi kuin makean veden. Tähän kuuluvat pääasiassa meren- ja valtameren elinympäristöt sekä rannikkoseudut ja suistot. Meriveden tyypillinen suolapitoisuus on noin 35 promillea (noin 3,5 prosenttia massasta), mutta paikallinen vaihtelu on yleistä: suistoissa, lahden alueilla ja syvänteissä pitoisuudet voivat vaihdella kausittain.

Elinympäristöt suolavesissä vaihtelevat avomeren syvyyksistä rannikkoseutujen ja suistojen dynaamisiin alueisiin. Avoin meri tarjoaa runsasta fotosynteesiä tukevaa biomassaa, kuten planktonia, kun taas rannikkoseuduilla ja suistoissa elävät lajit sopeutuvat suolaisen veden sekä veden vaihteluun. Suolavesissä elävien lajien sopeutumiseen vaikuttavat osmoregulaatio, kidusten tai muiden elinten suolaeritys sekä sietokyvyn vaihteluun liittyvät mekanismit.

Kasvi- ja eläinlajien monimuotoisuus suolavesissä vaihtelee alueittain, mutta yhteistä on tuottajien eliönkasvuston merkitys sekä runsas ravintoketju. Merilevät, fytoplankton ja muut perustuotannon muodot tarjoavat energiaa, kun taas kalat, äyriäiset ja molluskit sekä muut selkärangattomat muodostavat monipuolisen eläimistön. Rantakaistat ja suistot ovat usein erityisen elinvoimaisia, koska ne yhdistävät sekä suolaisen että vaihtelevan veden ominaisuuksia.

Fysikaaliset ominaisuudet, kuten veden tiheys, lämpötila ja hapenkuljetus, vaikuttavat suolavesiympäristöjen rakenteeseen. Tiheyseroja aiheuttavat suolapitoisuus ja lämpötilan vaihtelut voivat johtaa kerrostumiseen sekä vaikuttaa virtaamiin, läpikuuluvuuteen ja ekosysteemien toimintaan.

Merkitys ja uhat: Suolavesillä on merkittävä taloudellinen ja ekologinen arvo kalastuksen, meriliikenteen ja virkistyskäytön kautta. Arvioitavia haasteita ovat saasteet, rehevöityminen sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten lämpeneminen ja happamoituminen. Näihin vastaaminen edellyttää vesien laadun seurantaa ja kestäviä käyttö- sekä suojelutoimia.