suojautumismenetelmiä

Suojautumismenetmät ovat toimenpiteitä ja järjestelmiä, joiden tavoitteena on vähentää ihmisten altistumista haitallisille tekijöille. Niitä käytetään laajasti työelämässä, terveydessä, ympäristönsuojelussa sekä tietoturvassa ja muissa turvallisuusalaan liittyvissä konteksteissa. Tavoitteena on riskien tunnistaminen, arviointi ja hallinta siten, että haittavaikutukset kuten tapaturmat, sairaudet tai häiriöt minimoidaan.

Yleisesti suojautumismenetelmät rakentuvat riskien hallinnan hierarkiasta: poistaminen tai eliminointi ensisijaisesti, korvaaminen, eristäminen tai kapselointi, insinööri- tai tekniset ratkaisut, hallinnolliset toimenpiteet kuten työvuorot, käytännöt sekä koulutus ja ohjeet, sekä lopuksi henkilösuojaimet. Tehokkuus riippuu riskin luonteesta, toimenpiteiden suunnittelusta ja siitä, miten hyvin ne toteutetaan sekä noudatetaan.

Säteilyturvassa käytetään usein kolmea periaatetta: aika (altistumisajan lyhentäminen), etäisyys (mitä kauempana, sitä pienempi annos) ja suojus (fysikaaliset esteet). Näiden lisäksi seurataan ja arvioidaan altistumista sekä noudatetaan soveltuvia rajaarvoja ja menettelyjä.

Lainsäädäntö ja standardit ohjaavat suojautumistoimenpiteitä. Suomessa Työturvallisuuslaki, turvallisuusmääräykset ja viranomaisten ohjeet velvoittavat riskinarvioinnin sekä toimenpiteet, koulutuksen ja valvonnan. Toiminta on jatkuvaa, sisältäen kartoituksen, ylläpidon ja jatkuvan parantamisen—tiedon keruun, seurannan, varoitusjärjestelmät ja hälytykset sekä säännöllisen koulutuksen.