sukupuolikiintiöt

Sukupuolikiintiöt ovat mekanismeja, joiden tarkoituksena on edistää sukupuolijakaumaa päätöksentekijöissä. Niillä pyritään varmistamaan tai lisäämään naisten tai miesten edustus tietyissä organisaatioissa tai tehtävissä, kuten poliittisissa elimissä, yritysten hallituksissa tai julkisissa viranomaisissa.

Kiintiöt voivat olla joko sitovia (lainsäädännöllisesti sitovia) tai vapaaehtoisia. Sitovat kiintiöt asettavat ennalta vähimmäisprosentin ruutuun tai ehdokkaiden joukkoon sekä naisten että miesten osuutta, esimerkiksi vaaleissa tai hallituksissa. Vapaaehtoiset kiintiöt ovat puolueiden, yritysten tai muiden organisaatioiden omia valintoja. Kiintiöt voivat toteutua ehdokas-kiintiöinä, hallituskiintiöinä tai varattuna paikkana, sekä niitä voidaan täydentää esimerkiksi sijaisten rekrytoinnin tai vuorottelun säännöillä.

Vaikutukset ja kritiikki jakavat mielipiteitä. Kannattajat korostavat paremman edustuksen kautta parantuvaa politiikan ja hallinnon laatu sekä naisten taloudelliset ja sosiaaliset mahdollisuudet. Kritiikit kyseenalaistavat usein kiintiöiden vaikutuksen rekrytoinnin laatuun, mahdollisen meriitiperusteisen valinnan näennäiseen vähentämiseen ja tokenismiin johtamiseen. Käytännön toteutus voi myös vaatia seurantaa, läpinäkyvyyttä ja johdonmukaisia rekrytointi- ja valintaprosesseja.

Maantieteellisesti sukupuolikiintiöt ovat levinneet eri puolille maailmaa, erityisesti Pohjoismaissa ja Euroopassa. Norjan esimerkki sitovasta hallintojen hallituskiintiöstä on usein huomioitu; monissa maissa kiintiöt ovat osa laajempaa tasa-arvon ja monimuotoisuuden politiikkaa. Suomessa keskustelu keskittyy pääasiassa vapaaehtoisiin sisäisiin kiintiöihin sekä läpinäkyvyyteen rekrytoinnissa, eikä yleismaailmallista, sitovaa kansallista kiintiötä ole laajasti toteutettu. Sukupuolikiintiöt pysyvät osana laajempaa keskustelua tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja tehokkuudesta päätöksenteossa.