sukeltamista

Sukeltaminen on vedenalaisen ympäristön tutkimista ja kokemista, joka voi olla harrastus tai ammatillinen toiminta. Sukeltaja siirtyy ja oleskelee veden alla käyttämällä erilaisia varusteita. Yleisimmät muodot ovat SCUBA-sukellus, jossa käytetään hengityslaitetta, vapaa sukellus (ilman hengityslaitteita) sekä tekninen sukellus, joka painottuu syvempiin tai pidempiin reitteihin sekä erikoiskaasuihin.

Perusvarusteisiin kuuluvat maski, räpylät ja snorkkeli sekä märkä- tai kuivapuku. Hengityslaitteelliseen sukellukseen tarvitaan regu­latyori (regulaattori) ja paineilmaletku sekä säätölaite (BCD). Teknisessä sukelluksessa käytetään yleensä erikoiskaasuja ja lisävarusteita, mutta perusperiaate on sama: vedenalainen liikkuminen turvallisesti ja kontrolloidusti.

Turvallisuus ja koulutus ovat keskeisiä. Kansainvälisiä sertifiointijärjestöjä ovat esimerkiksi PADI, SSI ja NAUI. Ennen sukellusta suoritetaan koulutus, käytetään buddy-tilaa (parisysteemi) ja laaditaan sukellussuunnitelma. Riskitekijöitä ovat paineeseen liittyvät vauriot, kuten barotraumat ja dekompressiosairaus sekä kaasujen epätasapainosta johtuvat ongelmat. Siksi on tärkeää osata lukea ympäristöä, noudattaa enimmäissyvyyksiä ja tarkistaa varusteet sekä noudattaa sovittuja turvallisuusprotokollia.

Sukeltaminen tapahtuu sekä merellä että makeassa vedessä, ja kohteet voivat vaihdella suojelluista koralliriutoista vesiputouksiin ja vedenalaisiin luoliin. Toiminta vaikuttaa ympäristöön, joten kestävä ja vastuullinen lähestymistapa on keskeinen osa harrastusta.