suhtautuma

Suhtautuma on suomalainen käsite, jolla tarkoitetaan henkilön kognitiivis-afektiivista sijoittumista tai kantaa suhteessa johonkin kohteeseen, kuten toiseen ihmiseen, ilmiöön, tilanteeseen tai ideaan. Se ilmenee sekä ajatuksina että tunteina ja voi johtaa tietynlaiseen käyttäytymiseen. Suhtautuma voi olla positiivinen, negatiivinen tai neutraali, ja siihen voi liittyä varauksellisuutta tai epävarmuutta.

Se sisältää sekä kognitiivisen arvioinnin että affektiivisen reaktion. Suhtautuma voidaan nähdä laajana tilana, jossa ihminen näkee ja reagoi kohteeseen tietyllä tavalla, ja johon voi sisältyä halu toimia tietyllä tavalla. Sitä ei aina pidetä yhtä tiukana mielipiteenä, vaan enemmänkin valmiutena tai näkökulmana, josta käsitellään maailmaa.

Käytännössä suhtautumasta tarkastellaan monissa tieteenaloissa, kuten sosiologiassa, psykologiassa, politiikan tutkimuksessa sekä kielitieteessä ja diskurssianalyysissä. Sitä voidaan mitata kyselykysymyksin, jotka arvioivat myönteisyyttä, epävarmuutta tai vastenmielisyyttä kohteeseen, sekä laatia syvällisiä laadullisia analyyseja siitä, miten ihmiset ilmaisevat ja rakentavat suhtautumistaan.

Etymologisesti sana juontaa verbista suhtaudua, jonka merkitys on kohteen suhteen asettautuminen tai suhtautuminen. Suhtautuma kuvaa tätä tilaa tai ilmennystä—tapaa, jolla ihminen näkee ja reagoi maailmaan.}