stereoääniformaatit

Stereoääniformaatit viittaavat tapoihin tallentaa ja toistaa äänisignaaleja niin, että ne luovat kuulijalle tilan tunteen ja suuntaavuuden illuusion. Perinteinen stereoääni koostuu kahdesta erillisestä äänikanavasta, vasemmasta ja oikeasta, jotka pyrkivät jäljittelemään tapaa, jolla ihmisen korvat havaitsevat äänen eri suunnista. Nämä kanavat ovat itsenäisiä, mutta ne toistetaan synkronoidusti luodakseen yhtenäisen kuuntelukokemuksen.

Yleisimmät stereoääniformaatit liittyvät digitaaliseen äänentoistoon. Pakkaamattomia muotoja, kuten WAV ja AIFF, käytetään usein studiotuotannossa, koska ne säilyttävät täyden äänidatan ilman laadun heikkenemistä. Pakattuja muotoja, kuten MP3 ja AAC, käytetään yleisemmin tiedostojen koon pienentämiseen ja suoratoistoon, ja ne käyttävät häviöllisiä tai häviöttömiä pakkaustekniikoita. Häviöllinen pakkaus poistaa kuulijalle tuskin havaittavia osia äänestä, kun taas häviötön pakkaus säilyttää kaiken alkuperäisen datan.

Monikanavaisilla ääniformaateilla, kuten Dolby Digital ja DTS, voidaan laajentaa stereokokemusta lisäämällä keskikanava dialogia varten ja takakanavia surround-efektejä varten, luoden immersiivisemmän kuunteluympäristön. Vaikka nämä ovat monikanavaisia, ne usein sisältävät myös stereoyhteensopivuuden. Stereoääniformaattien valinta riippuu käyttötarkoituksesta, tallennusvälineestä ja halutusta kuuntelukokemuksesta.