stagnointiin

Stagnointi on tila, jossa kehitys, liike tai kasvu pysähtyy tai hidastuu huomattavasti. Sillä on sekä luonnontieteellinen että yhteiskuntatieteellinen merkitys, ja sitä käytetään kuvaamaan erilaisia ilmiöitä, kuten nesteiden virtausta, taloudellista kehitystä tai ekosysteemien toimintaa.

Fysiikassa ja hydrodynamiikassa stagnointi tarkoittaa tilaa, jossa virtaavan nesteen nopeus on nolla tietyssä kohdassa. Tällöin syntyy stagnointipiste, ja siihen liittyy stagnointipaine, joka kuvaa painetta, joka nesteelle kehittyisi, jos sen nopeus pysäytettäisiin. Stagnointipiste sijaitsee usein kappaleen etuosassa virtaavan nesteen suunnassa, ja käsite on keskeinen virtausten suunnittelussa ja analysoinnissa.

Taloudessa ja sosiaalisissa tieteissä stagnointi tarkoittaa pitkään jatkunutta tai pysyvän alhaista talouskasvua. Siihen liittyy usein matala tuotantokapasiteetti, korkea työttömyys sekä heikentynyt investointitahti. Mittauksessa stagnointi merkitsee, että reaalinen BKT:n vuosikasvu on lähellä nollaa tai negatiivinen, ja tuotantopotentiaalin ja toteutetun tuotannon välinen ero kapenee.

Ekologiassa ja ympäristötieteissä stagnointi voi tarkoittaa hidastunutta energiankierron tai ravinteiden kiertoa sekä biologisen tuotannon tasoa, jolloin ekosysteemin toimintakyky laskee. Kaupunki- ja maankäyttötilanteissa stagnointi voi ilmetä asukastiheyden tai investointien pysähtymisenä.

Stagnointiin viitataan myös kielessä illatiivilla stagnointiin, kun puhutaan siirtymisestä tilaan nimeltä stagnointi. Tämä käyttää sanan kuvaamista koncentrinä muutoksena kohti pysähtynyttä tilaa.