splittereissä

Splittereissä tarkoitetaan laitteita, jotka jakavat yhden signaalin useampaan tuloon. Niitä käytetään sekä sähkö- että optisissa järjestelmissä ja ne voivat olla passiivisia tai aktiivisia. Splittereillä varmistetaan signaalin jakaminen useaan kohteeseen esimerkiksi televisio-, radio- tai tietoliikennejärjestelmissä sekä optisessä kuituverkossa.

Tyyppejä ovat RF- tai koaksiaalijakajat, videon ja äänen jakajat sekä valokaapelijakajat (fibre optic splitters). RF-jakajat jakavat radio- tai televisiolähetyksen usealle ulostulolle; optiset jakajat jakavat valosignaalin yhdestä tulosta useaan tulokseen PON-verkkojen kaltaisissa ratkaisuissa. Passiiviset jakajat eivät tarvitse virtaa; aktiiviset voivat lisätä signaalin voimakkuutta ja ne tarvitsevat virtalähteen. Optisissa jakajissa käytetään usein fuusiopohjaisia tai PLC-pohjaisia ratkaisuja, ja ne voivat olla 1xN- tai NxM-konfiguraatioita.

Toimintaperiaatteeltaan splitters aiheuttavat signaalin insertion lossin, joka kasvaa ulostulojen lukumäärän mukaan. Ne pyrkivät säilyttämään impedanssin sovitettuna järjestelmän vaatimuksiin (esimerkiksi 50 or 75 ohmia RF- ja TV-koaksiaalijärjestelmissä). Isolaation, palaute- tai crosstalkin hallinta on tärkeää, jotta ulostulojen välillä ei ole liiallista keskinäistä vaikutusta.

Käyttökohteet ja valinta: kotitalouksissa hyvin yleisiä televisiojakajia useamman tv-koon jakamiseen, verkkopiireissä ja teollisissa asennuksissa sekä silloin, kun jaetaan kuituverkkoja PON-tekniikan mukaisesti. Valinnassa otetaan huomioon tarvittava ulostulojen määrä, taajuusalue, häviö sekä impedanssivaatimukset. Tarpeen mukaan voidaan käyttää myös PoE-jakajia tai aktiivisia ratkaisuja signaalin vahvistamiseksi.