splicingprosessit

Splicingprosessit ovat solujen RNA-prosessointia, jossa esipRNA:sta (pre-mRNA) poistetaan intronit ja eksonit liitetään yhteen. Tämä tapahtuu pääasiassa tumassa spliceosomien avulla. Spliceosomi koostuu pieniä ydin-RNA:sta sisältävistä snRNP-komponenteista (U1, U2, U4, U5, U6) sekä lukuisista proteiineista, ja sen tehtävänä on tunnistaa intronien rajat sekä katalysoida intronien poisto ja eksonien liittäminen.

Intronien rajoja muodostavat 5' splice-site, 3' splice-site sekä haarauspiste (branch point) ja polypyrimidine-tract. Keskeinen mekanismi etenee useiden vaiheiden kautta: E-, A-, B- ja C-kompleksien muodostuminen; U1 tunnistaa 5' splice-sitein, U2 liittyy haarauspisteeseen, B-kompleksiin liittyvät U4/U6/U5 ja lopulta katalyyttinen C-kompleksi katkaisee intronin ja ligatoi eksonit. On olemassa myös harvinaisia U12-type-intronioita varten toimiva pienempi järjestelmä, U11/U12.

Vaihtoehtoinen splicing mahdollistaa saman geenin erilaisten mRNA- ja proteiiniversioiden syntymisen. Regulointi tapahtuu sekä cis- (splicing-elementit, eksponaattiset ja introniset sekvenssit) että trans-tekijöiden avulla (SR-proteiinit, hnRNP:t). Splicing on usein koordinoidusti yhteydessä transkriptioon; RNA-polymeraasin II CTD voi vaikuttaa beslutuksiin ja kompleksien kokoamiseen.

Splicingprosessien virheet voivat johtaa virheellisiin proteiineihin ja liittyä moniin sairauksiin, minkä vuoksi splicing on keskeinen osa geneettisen sääntelyn tutkimusta.