spektrofotometreihin

Spektrofotometrit ovat mittausinstrumentteja, joilla mitataan valon voimaa eri aallonpituuksilla. Niillä voidaan selvittää, kuinka paljon näyte absorboi tai läpäisee valoa, ja ne soveltuvat sekä nesteiden että kiinteiden näytteiden analysointiin. Tavallisesti ne toimivat UV-alueelta näkyvän valon alueelle, ja joissakin malleissa infrapuna-alueen mittaukset ovat myös mahdollisia.

Periaate perustuu siihen, että valonlähde tuottaa spektrin, jonka haluttu aallonpituus erottuu monokromatorin avulla. Näyte sijoitetaan näyteastian tai -kupin väliin, ja detektori mittaa läpäisseen tai heijastuneen valon intensiteetin. Yleisiä detektoreita ovat fotodiodit ja fotomultiplikatorit. Tuloksia tulkitaan usein absorbanssina A = log10(I0/I) ja käytetään Beer-Lambertin lakia, jossa A = ε·l·c, jolloin näytteen konsentraatio c voidaan johtaa kalibrointivälineellä.

Käyttöalueet kattavat runsaasti biolääketiedettä, kemiaa ja ympäristöanalyyseja: DNA/RNA- ja proteiinipitoisuuksien määritys, entsyymiaktiivisuudet, elintarvikkeiden ja juomien laadunvalvonta sekä veden ja elinympäristön näytteiden kontaminaatioiden mittaukset. Laboratoriossa spektrofotometrit voivat olla pöytätason laitteita tai kannettavia, joissa on sisäinen muisti, kalibrointi- ja yhteensopivuusvaihtoehtoja.

Mittausten luotettavuus riippuu huolellisesta kalibroinnista, blanko-korjauksesta sekä näytteiden valmistuksesta. Linjakkuus, valonlähteen vakaus ja oikea mittausmenetelmä vaikuttavat tulosten tarkkuuteen.