sovellustapahtumien

Sovellustapahtumien käsite kuvaa ohjelmistossa tapahtuvaa tilan muutosta tai havaittavaa ilmiötä, jota voidaan tuottaa ja käsitellä. Tapahtuma sisältää tyypin, mahdollisen datan (payload) sekä ajankohdan ja lähteen. Tapahtumat voivat syntyä sekä käyttäjätoiminnoista että järjestelmän sisäisestä toiminnasta.

Tapahtumia voidaan luokitella yleisesti käyttäjä- ja järjestelmäntapahtumiksi. Ne voidaan toimittaa sekä synchronisesti että asynkronisesti, riippuen järjestelmän arkkitehtuurista. Tapahtuma toimitetaan yleensä viestivälineen kautta (esimerkiksi tapahtumabussi), ja sen data kuvaa muutoksen yksityiskohdat. Tapahtumaus on kevyen tiedon siirron mekanismi, jonka tarkoituksena on mahdollistaa irrallinen ja hajautettu käsittely.

Arkkitehtuurisesti sovellustapahtumat liittyvät tapahtumapohjaisiin malleihin kuten publish–subscribe, event-driven arkkitehtuuri sekä event sourcing. Ne mahdollistavat komponenttien irrallisen kommunikaation, tilan rekonstruoinnin ja paremman skaalautuvuuden sekä järjestelmien kehittämisen, jossa tilojen muutokset seuraavat toisiaan helposti ja läpinäkyvästi.

Käyttöön liittyviä etuja ovat muun muassa irrotettu komponenttien välinen logiikka, parempi reagointikyky ja parempi observointi analytiikan kautta. Haasteita syntyy esimerkiksi tapahtumien oikean järjestyksen säilyttämisestä, duplikaattien hallinnasta, idempotenttiydestä sekä skeeman versiosta ja evoluutiosta. Turvallisuus ja yksityisyys on huomioitava siinä, mitä dataa tapahtumiin sisällytetään ja miten niitä suojataan.

Yleisiä työkaluja ja infrastruktuureja ovat viestinvälittäjät ja tapahtumien tallennusjärjestelmät, kuten Apache Kafka, RabbitMQ, Amazon EventBridge ja Google Cloud Pub/Sub. Tapahtumien hallinta ja observointi sekä skeemanhallinta ovat keskeisiä osa-alueita niiden käytössä.