sosiaalietuuksien

Sosiaalietuudet ovat julkisen sektorin tarjoamia tulo- tai in‑kind -etuuksia, joiden tavoitteena on turvata ihmisten toimeentulo, vähentää köyhyyttä sekä tukea terveyttä ja sosiaalista osallisuutta. Suomessa ne rahoitetaan verotuloista sekä lakisääteisistä sosiaalivakuutusmaksuista ja ne hallinnoidaan pääosin Kelan kautta tai, toimeentulotuen osalta, kunnan sosiaalihuollon kautta.

Sosiaalietuudet voidaan jakaa universaaleihin ja tarveharkintaisiin. Universaaleja etuuksia maksetaan kaikille tietyllä ryhmällä tai tilanteella, esimerkiksi lapsilisä, joka kohdistuu lapsiperheisiin. Tarveharkintaiset etuudet perustuvat hakijan taloudelliseen tilanteeseen tai terveydelliseen tilaan, kuten työttömyysturva, sairaus- ja kuntoutustuki, asumistuki sekä toimeentulotuki.

Yleisimmät esimerkit sosiaalietuuksista ovat lapsilisä ja muut lapsiperheille suunnatut tuet, asumistuki, työttömyysturva sekä sairaus- ja kuntoutustuki, vanhuuseläke ja muut eläkkeet sekä vanhempainraha ja muut perhe-etuudet. Lisäksi osa etuuksista, kuten toimeentulotuki, toimii kunnallisena viimeisenä turvana. Opintotuki kuuluu myös sosiaalietuuksiin ja se myönnetään sekä maksetaan Kelan kautta.

Hakeminen ja oikeudet vaihtelevat etuuden mukaan. Useimmat etuudet haetaan Kelalta, ja maksut sekä etuuksien määrä riippuvat kunkin etuuden ehdoista, kuten asuinmaasta, työhistoriasta, perhetilanteesta ja taloudellisesta tarpeesta.