sopimustestaus

Sopimustestaus, eli contract testing, on testausmenetelmä ohjelmistokehityksessä, jonka tarkoituksena on varmistaa kahden riippuvan järjestelmäkomponentin, kuten palvelun ja sen asiakkaan, välinen vuorovaikutus sovitun sopimuksen mukaisesti. Sopimus määrittelee, mitä pyyntöjä asiakas saa lähettää, millaisia vastauksia palvelimen on palautettava sekä virheenkäsittelyn ja mahdolliset rajoitukset.

Sopimustestaus tukeutuu useisiin lähestymistapoihin, joista yleisimpiä ovat consumer-driven contract testing (CDCT) ja provider-driven contract testing. Sopimukset voivat olla virittyneitä versionointiin, ja ne harjoitetaan sekä consumer- että provider-puolelta. Testaukseen voi käyttää mock- tai stub-palvelimia sekä todellisia palvelupisteitä välinein, jotka varmistavat, että kontratti täyttyy sekä asiakkaan että tarjoajan näkökulmasta.

Käytännössä sopimustestaus rakentuu sopimusten määrittelystä, niiden tallentamisesta ja jatkuvasta testaamisesta osaksi CI/CD-putkea. Työkaluja, jotka usein liittyvät sopimustestaukseen, ovat esimerkiksi Pact, Spring Cloud Contract ja Hoverfly. Testit voidaan ajaa paikallisesti kehityksen aikana sekä etä- tai pilviympäristöissä osana tuotantoon menevää rakentamisen ja testauksen automatisoitua ketjua.

Hyödyt ja rajoitteet: Sopimustestaus vähentää rajapintojen yhteensopimattomuusriskejä, nopeuttaa kehitystä ja helpottaa riippuvuuksien hallintaa. Haasteina ovat välineistön monipuolisuus, sopimusten versionointi ja monisopimuksinen hallinta sekä se, ettei sopimustestaus yksin riitä kattavaan end-to-end -testaukseen. Siksi sopimustestaus toimii parhaiten yhdessä muiden testausmenetelmien kanssa.