solventteja

Solventteja eli liuottimia ovat aineet, jotka kykenevät liuottamaan muita aineita ja muodostamaan liuoksen. Yleensä ne ovat nestemäisiä huoneenlämpötilassa, mutta niitä voi esiintyä myös kaasumaisina tai kiinteinä. Liuottimet jaetaan tavallisesti polaarisuuden mukaan polaarisiin ja ei-polaarisiin sekä protisiksi että aprotisiksi. Polaarit liuottimet, kuten vesi ja monet alkoholit, ovat hyviä liuottamaan ionisia ja suurpolaarisia aineita. Polaarit aprotiset liuottimet, kuten asetoni, sekä monet epäorgaaniset ja orgaaniset aprotiset liuottimet, tukevat monia organisen kemian reaktioita. Ei-polaariset liuottimet, kuten heksaani, tolueeni ja bensoeneihin liittyvät liuottimet, soveltuvat rasvaisten ja ei-polaaristen yhdisteiden liuottamiseen.

Käytännössä liuottimen valinta perustuu solujen ja aineiden ominaisuuksiin kuten solubilityyn käyttökohteessa, sekä sen kiehumispisteeseen, polaarisuuteen ja toksisuuteen. Liuottimia käytetään laajasti kemiallisessa synteesissä, tislaamisessa, puhdistuksessa, eristämisessä sekä analytiikassa kuten kromatografiassa ja spektroskopiassa. Vesi on usein “universaali” liuotin, mutta monissa sovelluksissa tarvitaan orgaanisia tai polymeerisiä liuottimia.

Turvallisuus ja ympäristö huomioivat: monet solventit ovat helposti syttyviä, myrkyllisiä tai VOC-yhdisteitä, joille on kehitettävä asianmukaiset käsittely- ja jätteenkäsittelykäytännöt sekä toimiva ilmanvaihto ja suojavarusteet. Ympäristövaikutukset ja työslaskut ovat usein syy hakea kierrätettäviä tai vähemmän haitallisia vaihtoehtoja sekä veden liuottimia.