soinninväri

Soinninväri, eli timbre, on äänen laadullinen ominaisuus, joka erottaa saman sävelkorkeuden ja äänenvoimakkuuden omaavat äänet toisistaan. Soinninväri antaa äänelle tunnistettavan “värin” ja mahdollistaa esimerkiksi sen, että saman nuotin voi kuulla soittimesta tai laulajasta riippuen hyvin erilailla.

Soinninvärin muodostumiseen vaikuttavat sekä taajuus- ja aikakomponentit että soittimen tai äänen tuottajan tekniikka. Yleisesti mukaan lasketaan monirakenteiset taajuudet (harmoniset tai inharmoniset ylikaarit), spektrin kuopat ja kärkevyys sekä spektrin ympäristö eli spektrin envelope. Myös äänen alkuosa (attack), pysyvyys ja loppuvaihe (decay/sustain) sekä artikulaatio, vibrato tai tremolo vaikuttavat soinninväriin. Instrumentin rakenne, soitto- tai laulutekniikka sekä tilan akustiikka muokkaavat sitä, kuinka todellisesti nämä tekijät kuulostavat.

Havainnointi ja luokittelu soinninvärin mukaan on moniulotteista. Sitä kuvaillaan usein adjektiivein kuten kirkas, lämmin, täyteläinen, karkea tai terävä. Soinninväri ei ole yksittäinen fysikaalinen suure, vaan havainto, joka syntyy kuulon ja spektrianalyysin yhteisvaikutuksesta.

Mittaaminen ja tutkiminen hyödyntävät analyysejä kuten Fourier-erottelua, spektrikeskipistettä (spectral centroid), spektrin tilttuja sekä hyökkäysaikaa ja soikkuja. Soinninväriä hallitaan ja muokataan erityisesti musiikissa sekä äänisuunnittelussa; digitaalinen syntetisaatio ja efektit muokkaavat värin kautta esimerkiksi soittimen tunnistettavuutta, tunnelmaa ja ilmaisua. Soinninväri on keskeinen osa soittimien erottuvuutta ja musiikillista ilmaisua.