skriptikielet

Skriptikielet ovat ohjelmointikieliryhmä, jota käytetään tyypillisesti automaatioon, liittämiseen (gluing), nopeaan prototypointiin ja käyttöliittymäkehitykseen. Ne toimivat yleensä tulkattuina tai virtuaalikoneessa suoritettuina kielinä, ja niille on ominaista korkean tason abstraktiot, dynaaminen tyyppijärjestelmä ja lyhyempi syntaksi verrattuna moniin käännettyihin kieliin.

Tyypillisiä esimerkkejä skriptikielistä ovat Python, JavaScript, Perl, Ruby, Bash, PowerShell ja Lua. Monet skriptikielet voidaan upottaa sovelluksiin tai laajentaa kirjastoilla, mikä tekee niistä suositun valinnan skriptien kirjoittamiseen, testiautomaatioon, rakennusprosessien määrittelyyn ja palvelinpuolen web-kehitykseen. Nykyään eräät skriptikielet hyödyntävät myös JIT-kääntimiä ja optimointeja (esim. JavaScriptin V8), mikä kaventaa suorituskykyeroa perinteisiin käännettyihin kieliin.

Skriptikielten tarjoama joustavuus voi kuitenkin johtaa ylläpidettävyys- ja suorituskykyhaasteisiin suurissa järjestelmissä. Lisäksi niiden dynaamiset ominaisuudet voivat lisätä ajonaikaisia virheitä ja turvallisuusriskejä, ellei koodia validoida huolellisesti. Skriptikielten rooli on laajentunut osaksi monikerroksisia sovellusarkkitehtuureja, ja niiden ekosysteemit sisältävät laajasti kirjastoja, pakettienhallintaa ja kehitystyökaluja, jotka tukevat niin pieniä automaatioskriptejä kuin suuria tuotantojärjestelmiä.