sivulauseilla

Sivulauseilla viitataan suomen kielen grammatiikassa lauseen osiin, jotka antavat lisätietoa päälauseen tai sivulauseen sisällöstä. Ne toimivat lauseen rakenteessa täydentävinä tai lisävinä osina, jotka eivät ole itsenäisiä lauseita. Sivulauseet jaetaan useisiin eri tyyppeihin, kuten adjektiivisivulauseisiin, adverbiaalisivulauseisiin ja substantiivisivulauseisiin, riippuen niiden toiminnasta ja merkityksestä lauseessa.

Adjektiivisivulauseet kuvaavat tai määrittelevät joko päälauseen tai toisen sivulauseen substantiivia tai substantiivin kaltaista sanaa. Ne voivat ilmaista ominaisuuksia, omistusta tai suhdetta. Esimerkiksi lauseessa *"Kirja, joka on pöydällä, on minun"*, adjektiivisivulause *"joka on pöydällä"* määrittelee substantiivia *"kirja"*. Adjektiivisivulauseet voivat olla joko suoria tai epäsuoria, riippuen siitä, onko niissä subjekti tai ei.

Adverbiaalisivulauseet antavat lisätietoa lauseen tapahtumasta, kuten aikaa, syytä, tavoitetta tai ehtoa. Ne voivat ilmaista esimerkiksi *"kun"*, *"koska"*, *"jotta"* tai *"vaikka"*. Esimerkiksi lauseessa *"Hän tuli, koska sataa"*, sivulause *"koska sataa"* selittää syyn päälauseen tapahtumalle.

Substantiivisivulauseet toimivat lauseessa substantiivin tavoin, eli ne voivat olla subjekti, objekti tai lisäys. Ne alkavat usein kysymyssanoilla, kuten *"mitä"*, *"kuka"* tai *"miten"*. Esimerkiksi lauseessa *"Tiedän, että hän tulee"*, sivulause *"että hän tulee"* toimii objektiina.

Sivulauseet voivat olla riippumattomia tai riippuvaisia päälauseesta. Riippumattomat sivulauseet, kuten konditionaalisivulauseet, voivat toimia itsenäisinä lauseina, kun taas riippuvaiset sivulauseet tarvitsevat päälauseen täydellisyyden. Sivulauseiden rakenteet ja käyttö vaihtelevat kielen kontekstissa, ja niiden hallitseminen on tärkeää lauseen rakenteen ja merkityksen ymmärtämisessä.