sitoutumismallit

Sitoutumismallit ovat malli- ja käsitekokonaisuuksia, joita käytetään selittämään ja ennakoimaan yksilöiden tai organisaatioiden sitoutumista tavoitteisiin, suhteisiin tai tehtäviin. Niitä sovelletaan eri aloilla, kuten organisaatiotutkimuksessa, markkinoinnissa, tietojärjestelmien käytön hallinnassa ja projektinhallinnassa, ja ne huomioivat sekä psykologiset että taloudelliset motivaatiotekijät.

Keskeisiä näkökulmia sitoutumiseen ovat affektiivinen sitoutuminen (tunne- tai emotionaalinen kiinnittyminen), jatkuvuuteen perustuva sitoutuminen (perustuuko sitoutuminen siihen, että on kalliita tai epätarkoja vaihtoehtoja poistaa) sekä normatiivinen sitoutuminen (velvollisuuden tai oikeudentunteen vaikutuksesta). Tämä kolmeulotteinen malli, joka tunnetaan esimerkiksi Meyerin ja Allenin vuonna 1991 esittelemästä rakenteesta, on ollut vaikutusvaltainen viitekehys sitoutumisen tutkimuksessa.

Sovelluksissa sitoutumismalleja käytetään muun muassa työntekijöiden vaihtuvuuden ennustamiseen, asiakasuskollisuuden ymmärtämiseen sekä kumppanuuksien ja projektien pitkäjänteisyyden tarkasteluun. Menetelmällisesti ne muodostuvat usein kysely- tai mittaristojen avulla arvioitavista mittareista, joita voidaan analysoida tilastollisesti tai rakenteellisesti, sekä tarvittaessa pitkittäistutkimuksin sitoutumisen muutosten seuraamiseksi.

Haasteisiin kuuluu mittaamisen validiteetin varmistaminen, kulttuurilliset erot sekä kontekstisidonnaisuus, jolloin mallit on sovitettava kuhunkin toimintaympäristöön. Sitoutumismallit ovat erityisen käyttökelpoisia sekä henkilöstöjohtamisessa että asiakas- ja kumppaniverkostojen hallinnassa Suomessa ja monissa muissa toimintaympäristöissä.