sisällönjakeluverkot

Sisällönjakeluverkko (CDN, content delivery network) on hajautettu palvelinverkko, jonka tehtävänä on toimittaa verkkosivuston ja siihen liittyvän sisällön käyttäjille mahdollisimman lähellä heidän sijaintiaan. Verkko koostuu useista edge-solmuista tai Points of Presence (PoP), jotka sijaitsevat maantieteellisesti laajasti ja voivat tallentaa välimuistiin sekä staattista että osittain dynaamista sisältöä origin-palvelimelta.

Toimintaperiaate on yksinkertainen: kun käyttäjäpyyntö saapuu, CDN osoittaa sen lähimmälle edge-solmulle, joka toimittaa sisällön välimuistista. Jos sisältö ei ole välimuistissa (cache miss), edge-solmu hakee sen origin-palvelimelta ja tallentaa sen tulevaa käyttöä varten. Välimuistin hallintaa hoitavat aangonokset kuten cache-control-otsakkeet, TTL-arvot ja invalidointitoimenpiteet. DNS-pohjainen reititys sekä Anycast-tekniikka ohjaavat liikenteen optimaaliselle reitille, mikä voi lyhentää vasteaikoja ja parantaa käytettävyyttä. Turvallisuusominaisuuksiin kuuluu DDoS-suojaus, WAF, TLS-terminointi sekä mahdollisuus salaus- ja suorituskykyparannuksiin edge-kerroksessa.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi verkkosivustot, video- ja muun media- sekä suoratoistopalvelut sekä ohjelmistopäivitykset. Edut ovat pienempi latenssi, suurempi saatavuus ja parempi skaalautuvuus sekä ylimääräinen turvallisuus, kun taas rajoitteisiin voivat kuulua kustannukset, haasteet dynaamisen sisällön invalidaatiossa sekä riippuvuus ulkopuolisesta palveluntarjoajasta.

Historia ja markkinat: CDNs-tekniikka juontaa juurensa 1990-luvun lopulle Akamain kaltaisiin toimijoihin; nykyisin markkinoilla on useita suuria tarjoajia kuten Cloudflare, Amazon CloudFront ja Fastly. Termiä käytetään yleisnimenä edge-säilön, origin-palvelimen ja PoP-verkkojen muodostamalle kokonaisuudelle.