sisennykseen

Sisennys, eli indentointi, tarkoittaa tekstin tai koodin vasemman marginaalin suhteen siirtämistä oikealle. Sille ilmaukselle sisennykseen on sanan sisennys illatiivi, jolla viitataan toimintaan kohti sisennystä tai tilaan, jossa teksti on sisennetty.

Typografian kontekstissa sisennystä käytetään usein merkitsemään kappaleen alun. Perinteisesti painetuissa kirjoissa ja käsikirjoituksissa ensimmäisen rivin sisennys on yleinen tapa osoittaa uuden kappaleen alkua. Nykyään digitaalisessa julkaisussa kappaleet erotetaan usein rivivälin lisäyksellä, jolloin sisennystä käytetään vähemmän riippuen tyylilinjasta ja formatsisällöstä.

Koodauksessa sisennys (indentaatio) ilmaisee ohjelmointilohkon rakennetta. Pythonin syntaksi on kiinni sisennyksessä: lohko määritellään sisennysten mukaan. Muissa kielissä sisennys on ennen kaikkea luettavuuden työväline, ja käytännöt vaihtelevat; yleisiä valintoja ovat kaksi tai neljä välilyöntiä tai tabin käyttö, sekä kokonaan automaattinen indentaatio koodieditoreissa.

Historia ja käyttö voivat vaihdella, mutta sisennys on pysynyt tärkeänä keinoina sekä luettavuuden että rakenteellisuuden tukemisessa. Suomen kielessä termiä käytetään sekä tekstin käsikirjoitus- että ohjelmointikontekstissa, ja ohjeet sisennyksen käytöstä voivat vaihdella julkaisijan tai oppiaineen mukaan.