ohjelmointilohkon

Ohjelmointilohkon käsite viittaa ohjelmointikielessä koodin rakenteelliseen kokonaisuuteen, joka ryhmittelee useamman lauseen tai komennon yhdeksi loogiseksi osaksi. Lohko määrittelee syntaksin sekä usein skoopin eli sen, missä muuttujia ja toimintoja voidaan käyttää. Lohkon sisällä suoritetut lauseet muodostavat tietyllä tavalla toimivan yksikön, joka voi olla osa suurempaa rakennetta kuten funktiota, silmukkaa tai ehtolausetta.

Syntaksissa ohjelmointilohkot eroavat kielestä riippuen. Monissa kielissä lohko rajataan aaltosulkeilla, esimerkiksi if (cond) { ... } ja funktiokoodin sisäiset osat { ... }. Toisissa kielissä lohkot ilmaistaan sisennyksellä ja merkkaillaan aloittavan rivinsä loppuun kaksoispiste, kuten Pythonissa def f(): ja sisennys määrittelee lohkon alueen. Lisäksi on kieliä, joissa lohkojen avainkeksiin käytetään begin ja end (esimerkiksi Pascal, jotkin Ruby- rakenteet voivat käyttää do ... end -paria). Näiden vaihtoehtojen tarkoituksena on selventää, missä koodilohko alkaa ja päättyy sekä millainen on lohkon syntaksi.

Skoopin sekä näkyvyyden osalta ohjelmointilohkoilla on keskeinen rooli. Lohkon sisällä määritellyt muuttujat ja toiminnallisuudet voivat olla rajoitettuja ulkopuolelle tai näkyviä sen mukaan, miten kieli hoitaa skoopin ja eliniän. Lohkot myös mahdollistavat koodin järjestämisen, jäsentämisen ja virheiden paikantamisen sekä parantavat luettavuutta.

Käytännössä ohjelmointilohkona toimivat sekä funktion- tai menetelmäbodit, kontrollilauseiden lohkot (kuten if- ja loop-lohkot) että luokkien tai moduulien sisäiset lohkot. Ne ovat keskeinen osa ohjelmointikielen rakennetta ja auttavat sekä suunnittelussa että toteutuksessa.