silmäimplantit

Silmäimplantit ovat kirurgisesti asetettavia laitteita, joiden tarkoituksena on parantaa näköä, säätää silmän toimintaa tai tukea silmän rakennetta. Ne voivat sijaita silmän sisällä (intraokulaariset implantit) tai silmämunan ympäristöissä, esimerkiksi orbitassa, jolloin ne voivat tukea kirurgisen lopputuloksen tai korvata haavoittuneita rakenteita.

Intraokulaariset linssit (IOL) asennetaan tyypillisesti kaihileikkauksen tai linssinvaihdon yhteydessä. Ne voivat olla monofokaalisia, multifokaalisia tai toris- ja ne valmistetaan usein akryylista. Näön korjaaminen riippuu linssin tyypistä ja potilaan tilasta. Riskeinä voivat olla infektiot, linssin epäasettuminen sekä jälkikaihi tai muita harvinaisempia komplikaatioita.

Retina- ja visuaaliset proteesit sisältävät epiretinaaliset ja subretinaaliset implantit sekä kokeelliset näköproteesit aivoverkkoon. Esimerkiksi epiretinaaliset implantit, kuten Argus II, stimuloivat retinaa elektroniikan kautta retinan säädellyllä stimulaatiolla. Subretinaaliset implantit ovat kehitteillä, ja suurin vaikutus on tarjota perusvarjoja ja muotojen hahmottamista. Näöntulos on yleensä rajallinen ja vaatii ulkoisia laitteita sekä prosessoritukia.

Keratoprostesit eli keinotopiaikaiset sarveiskalvot ovat vaihtoehtoja vakavalle sarveiskalvoturvotuksen aiheuttamalle sokeudelle, kun perinteinen siirto ei ole mahdollinen. Keinokornea voi palauttaa näkökykyä tai ulkonäköä, mutta liittyy infektion, hylkimisreaktion ja muiden komplikaatioiden riskeihin.

Glaukomaan liittyvät implantit, kuten Ahmed- ja Baerveldt-venttiilit, auttavat alentamaan silmänsisäistä painetta vedenkiertojen kautta. Ne ovat valikoitu hoitovaihtoehto, kun lääkkeet tai perinteiset kirurgiset keinot eivät riitä. Mahdollisia komplikaatioita ovat yli- tai alidiagnoosi, hypotonia ja tulehdukset.

Orbitan implantit sijoitetaan silmäkuoppaan enukleoidun tai vakavasti vahingoittuneen silmän tilalle. Porosiset materiaalit kuten hydroksipatittihartsi tai poroosi polyeteeni mahdollistavat kudosten kasvun ja tukevan proteesin ulkonäön ja tuntoisuuden. Tämä parantaa silmäkuopman muotoa ja kykyä käyttää ulkoista proteesia.