silikaattikeramiikan

Silikaattikeramiikka viittaa laajaan luokkaan keraamisia materiaaleja, joiden pääkomponentti on piiyhdiste, tyypillisesti piidioksidi (SiO2) tai silikaatit. Nämä materiaalit ovat olleet ihmiskunnan käytössä tuhansia vuosia, alkaen varhaisista saviesineistä aina moderneihin korkean suorituskyvyn sovelluksiin. Perinteinen silikaattikeramiikka, kuten tiilet, laatat ja keittiöastiat, valmistetaan tyypillisesti luonnon savista, joka on sekoitus savea, piikiveä ja maasälpää. Tätä seosta muotoillaan ja poltetaan sitten korkeassa lämpötilassa, mikä saa aikaan kemiallisia ja fysikaalisia muutoksia, jotka kovettavat materiaalin.

Moderni silikaattikeramiikka kattaa myös kehittyneempiä materiaaleja, kuten alumiinisilikaatit (esim. posliini ja kivitavara), jotka tarjoavat parannettuja mekaanisia ja termisiä ominaisuuksia. Nämä materiaalit löytyvät monista teollisista sovelluksista, kuten sähköeristeistä, korkean lämpötilan uunivuorauksista, laboratoriokalusteista ja jopa osina lentokoneiden moottoreita. Silikaattikeramiikan valmistusprosessit voivat vaihdella suuresti riippuen lopputuotteen vaadituista ominaisuuksista, ja niihin voi kuulua sintraus, lasitus ja erikoismuokkausmenetelmät. Niiden kestävyys, kemiallinen inerttiys ja kyky kestää korkeita lämpötiloja tekevät niistä korvaamattomia monilla teknologisilla aloilla.