sijajärjestelmän

Sijajärjestelmä, tai koordinaattijärjestelmä, on menetelmä paikan määrittämiseksi tilassa koordinaattein. Se vastaa kysymykseen, missä jokin piste sijaitsee ja millä mittayksiköillä sijaintia mitataan. Järjestelmä muodostuu viitekehyksestä, joka sisältää akselit, alkuperän ja niiden suunnan, sekä käytettävistä mittayksiköistä.

Erilaisia sijajärjestelmiä on sekä arkkitehtuuri- että sovelluskohtaisesti. Planeen tasossa yleisiä ovat karteesiset koordinaatit (x, y) sekä polaariset koordinaatit (r, θ). Kolmiulotteisessa tilassa vastaavasti ovat karteesiset koordinaatit (x, y, z), sekä sylinterikoordinaatit (r, φ, z) ja pallokoordinaatit (r, θ, φ). Maantieteellisessä käytössä käytetään geodeettista koordinaatistoa, jossa sijainnit ilmoitetaan pituus- ja leveysasteina sekä korkeustietona. Näiden koordinaattien tarkka määrittäminen edellyttää datumia ja ellipsoidia, ja karttojen laatimiseen sekä analysointiin käytetään usein projektioita, jotka muuntavat pallon pinnan tasolle.

Geodesian ja kartografian lisäksi sijajärjestelmiä hyödynnetään tietotekniikassa, ohjelmoinnissa, robotiikassa ja 3D-grafiikassa, missä eri kokoelmat paikkoja varten määritellään erillisinä kerroksina tai koordinaattialijärjestelminä. Kansainvälisesti standardeja hallinnoivat muun muassa EPSG-tietokanta ja erilaiset ISO- ja Open Geospatial -standardit, jotka määrittelevät koordinaattijärjestelmien ja viitekehysten yhteentoimivuuden sekä jakelun.

Sijajärjestelmän valinta vaikuttaa mittausten tarkkuuteen, projektointiin ja karttojen yhteentoimivuuteen, minkä vuoksi oikean järjestelmän valinta on keskeinen osa kartografian, geoinformatiikan sekä navigoinnin työmenetelmien perustaa.