siirtymätason

Siirtymätaso (transition level) on ilmailussa käytetty termi, joka tarkoittaa alin lentotaso, jolla korkeusilmoitus annetaan standardipaineen asetuksella (1013,25 hPa) eikä paikallisella QNH-arvolla. Siirtymätaso määrittelee, milloin korkeus ilmoitetaan lentotasoina (flight levels) siirryttäessä ilmapaineen vähittäisestä säätelemisestä.

Siirtymäkorkeus ja siirtymätaso ovat toisistaan riippuvaisia, mutta ne ovat erillisiä käsitteitä. Siirtymäkorkeus (transition altitude) on alin korkeus, jossa siirrytään käyttämään standardipaineen asetusta. Yläpuolella osassa ilmailun alueita korkeus ilmoitetaan lentotasoina ja käytetään standardipainetta 1013,25 hPa. Siirtymätaso puolestaan on alin lentotaso, joka on käytössä siirryttäessä tähän järjestelmään, eli esimerkiksi, ensin ylitetään siirtymäkorkeus ja sitten korkeus ilmoitetaan FL-arvona.

Käytännössä käytäntö vaihtelee alueittain. Yleisesti ilma- ja lentoturvallisuuteen liittyvät viranomaiset määrittävät siirtymäkorkeuden ja siirtymätason sekä julkaisevat ne AIP-tiedotteissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa siirtymäkorkeus on tyypillisesti noin 18 000 jalkaa, jolloin korkeudet ovat lentotasoja, kuten FL180. Muiden maiden arvot voivat poiketa ja ne voivat muuttua sääolosuhteiden ja painemäärittelyjen mukaan; tarkat arvot löytyvät kunkin maan viranomaisen julkaisuista.

Käytännössä ilmailussa tarkoitetaan, että lentäjän alimmista korkeuksista aina siirrytään QNH-paineesta standardipaineeseen sekä lentotasoihin, kun saavutaan siirtymäkorkeuden yläpuolelle, ja kontrolli sekä ilmoitukset sovitaan tämän mukaisesti.