siirtymämetalliyhdisteissä

Siirtymämetalliyhdisteet ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa ainakin yksi atomi on siirtymämetalli. Siirtymämetalleja ovat jaksollisen järjestelmän ryhmät 3-12, pois lukien skandium ja yttrium, jotka joskus luokitellaan epätyypillisiksi siirtymämetalleiksi. Nämä metallit ovat tunnettuja kyvystään muodostaa monenlaisia yhdisteitä erilaisilla hapetusluvuilla.

Yksi siirtymämetalliyhdisteiden merkittävimmistä ominaisuuksista on niiden kyky muodostaa kompleksiyhdisteitä. Kompleksiyhdisteissä keskusmetalli-ioni on sitoutunut ligandeihin, jotka ovat molekyylejä tai ioneja. Ligandit luovuttavat elektroneja metalli-ionille muodostaen koordinaatiokiteitä. Esimerkiksi hemoglobiini, punasolujen happea kuljettava proteiini, sisältää rauta-ioneja, jotka ovat sitoutuneet porfyriinirenkaaseen.

Monilla siirtymämetalliyhdisteillä on tärkeitä sovelluksia teollisuudessa ja lääketieteessä. Ne toimivat usein katalyytteinä kemiallisissa reaktioissa, kuten polymeerien valmistuksessa ja öljynjalostuksessa. Esimerkiksi titaanidioksidia käytetään laajalti pigmenttinä maaleissa ja muoveissa. Jotkut siirtymämetalliyhdisteet, kuten platina- ja palladiumyhdisteet, ovat oleellisia syövän hoidossa.

Siirtymämetalliyhdisteet voivat ilmentää mielenkiintoisia magneettisia ja optisia ominaisuuksia, jotka johtuvat niiden elektronirakenteesta. Näitä ominaisuuksia hyödynnetään esimerkiksi datan tallennuksessa ja moderneissa näyttölaitteissa. Yhdisteiden väri johtuu usein elektronien siirtymisestä eri energiatasoille valon absorboituessa.