siirtymäantureita

Siirtymäantureita, tunnetaan myös nimellä induktiiviset lähestymiskytkimet tai läheisyysanturit, ovat tunnistimia, jotka havaitsevat metallisten kohteiden läsnäolon ilman fyysistä kontaktia. Ne toimivat perustuen induktanssin muutoksiin, kun metallikohde tulee anturin aktiivisen kentän sisälle. Tämä muutos aiheuttaa oskillaattorin taajuuden tai amplitudin muutoksen, joka puolestaan laukaisee anturin kytkentäsignaalin.

Siirtymäantureita käytetään laajasti teollisuuden automaatiossa. Niiden sovelluksia ovat esimerkiksi koneiden rajojen tunnistus, kappaleiden paikannus kuljetinjärjestelmissä, pyörimisnopeuden mittaus sekä työstökoneiden ohjaus. Ne ovat suosittuja niiden luotettavuuden, pitkän käyttöiän ja kyvyn toimia vaativissa olosuhteissa, kuten pölyssä, öljyssä ja kosteudessa.

Siirtymäanturit ovat yleensä sylinterinmuotoisia ja niissä on metallikotelo. Ne tarvitsevat toimiakseen virtalähteen, ja ne voivat tuottaa erilaisia lähtösignaaleja, kuten digitaalisia (PNP, NPN) tai analogisia signaaleja. Erikoissovelluksiin on saatavilla myös antureita, jotka pystyvät havaitsemaan ei-metallisia materiaaleja tai jotka toimivat suurilla etäisyyksillä. Niiden asennus ja kytkentä on yleensä suoraviivaista, mikä tekee niistä yleisen valinnan moniin automaatiotehtäviin.