siirtolaisuus

Siirtolaisuus on ilmiö, jossa ihmiset muuttavat maasta toiseen pysyvästi tai tilapäisesti. Kansainvälinen siirtolaisuus tarkoittaa muuttoa yli valtioiden rajojen, kun taas sisäinen siirtolaisuus tapahtuu saman valtion sisällä (esimerkiksi maaseudulta kaupunkiin). Siirtolaisuus voi olla vapaaehtoista, kuten työn tai opiskelun vuoksi, tai pakonalaista, kuten pakolaisuutta. Se vaikuttaa sekä läh- että vastaanottajamien talouteen, demografiaan ja kulttuuriin.

Historian saatossa suuria aaltoja on ollut muun muassa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella, kun monet suomalaiset muuttivat Pohjois-Amerikkaan. 1900-luvulla työvoiman tarve ja perheverkostot lisäsivät muuttoja Ruotsiin ja muualle Eurooppaan. Sodan ja taloudellisten muutosten jälkeen siirtolaisuus jatkui, ja 2000-luvulla globaalien taloussuhteiden sekä pakolaisuuden myötä muuttoliike on monimuotoistunut.

Push- ja pull-tekijät kuvaavat muuton taustaa: taloudelliset mahdollisuudet, koulutus, vakaus sekä konfliktit ja ilmastonmuutos voivat sekä houkutella että pakottaa ihmisiä liikkeelle. Siirtolaisuutta sekä maahanmuuttoa voivat säädellä lainsäädäntö, viisumit, turvapaikkaprosessit ja työmarkkinoiden säädökset.

Vaikutukset kohdemaihin ja lähtömaihin ovat moninaisia. Vastaanottavissa maissa siirtolaiset voivat täydentää työmarkkinoita, rikastuttaa kulttuuria ja tuottaa verotuloja sekä luoda kansainvälistä ja kotimaista vuorovaikutusta. Lähtömaissa voi olla sekä taloudellisia menetyksiä että väestökehityksen muutoksia; toisaalta palautus- ja diaspora-verkostot voivat tukea kehitystä.

Nykyään siirtolaisuus on monimuotoista ja globaalisti verkottunutta. Diasporat voivat vaikuttaa sekä kotimaiden taloudelliseen kehitykseen että vastaanottajamaiden yhteiskuntaan. Kansainväliset sopimukset, ihmisoikeuslainsäädäntö ja kotimaiden politiikka muovaavat jatkuvasti tätä ilmiötä.