signaaliyhdistelmä

Signaaliyhdistelmä on prosessi, jossa kaksi tai useampi signaali yhdistetään yhdeksi signaaliksi. Se on yleinen käsite signaalinkäsittelyssä, viestinnässä ja musiikintuotannossa. Yhdistelmän tarkoituksena on säilyttää alkuperäisten signaalien ominaisuudet tai optimoida yhteisen tiedonsiirtokyvyn ja laadun taso.

Perusmuoto on lineaarinen superpositio: jos signaalit ovat x1(t), x2(t) jne., kokonaissignaali on y(t) = x1(t) + x2(t) + ... . Tämä pätee erityisesti lineaarisiin järjestelmiin, joissa signaalit kulkevat samalla kanavalla ja voivat olla erillään toisistaan esimerkiksi taajuuden, ajan tai koordinaattien perusteella.

Käytännössä signaaliyhdistelmä toteutetaan eri menetelmillä, kuten aikajakosella (time-division multiplexing), taajuusjaolla (frequency-division multiplexing) ja koodijakoon perustuvalla osoituksella (code-division). Näiden menetelmien tarkoituksena on mahdollistaa useampia signaaleja samassa fyysisessä kanavassa tai verkossa hallitusti ja tehokkaasti.

Sovelluksia ovat muun muassa äänituotanto ja miksaus, radioviestintä, tietoliikenne sekä sensoriverkkojen tiedonsiirto. Signaaliyhdistelmä vaatii usein signaalin suodattamista, kohinan hallintaa sekä dynaamisen alueen ja vääristymien minimoimista, jotta yksittäiset signaalit säilyttävät riittävän erottelukyvyn.

Keskeisiä huomioita ovat erottelukyky, kohina ja mahdolliset haitta- sekä vääristymät. Riittävä dynaaminen alue, asianmukainen suodatus ja oikea mittakaava ovat tärkeitä signaaliyhdistelmän onnistumiselle.